Viime viikon puheenaihe presidentin vaalien ohella on ollut tarkastuseläinlääkärien työ. Toimiminen puun ja kuoren välissä on tuonut esiin tapauksia joita on jouduttu ratkomaan eri oikeusasteissa. Ymmärtääkseni rikkeitä ei ole tapahtunut, mutta lainkirjain on vain jäänyt jälkeen kun eläinten koko kasvanut.

Meillä eläinlääkäri on tarkastanut nautoja niin tilalla kuin kuljetuksen aikana sekä perillä teurastamossa. Poikkeavin näistä on se, kun teurastukseen mennessä on koukattu eläinlääkärin vastaanotolle sonnipoikia näyttämään. Samalla huomio on kiinnittynyt eläinten rauhallisuuteen. Selitys löytyy pitkälle siitä, että eläimet ovat tottuneet kuljetusvaunuun kun niitä on siirretty laitumelta toiselle tai jaoteltu eri ryhmiin, aina tutut hoitajat mukana käsittelemässä. Tällä hetkellä tarkastukset suoritetaan Eviran ohjeiden mukaan teurastamolla. Yhteistyö eläinlääkärien kanssa on sujunut hyvin.
Tiistaiaamuna pakattiin jauhelihaa, paisteja ja pata- ja keittolihat autoon ja nokka kohti etelä-suomea. Perheiden muodostamista liharingeistä oli ”agentit” vastaanottamassa jauhelihaa ja paisteja. Arjen ja juhlan raaka-aineita molemmat. Mutta levein hymy nähtiin erään lehtitalon keittiömestarilla, jolla oli valmiit suunnitelmat patalihojen hauduttamisesta. Padat ja keitot kuuluvat viileiden vuodenaikojen ruokiin. Tuvan uunia lämmitetään talven pakkasilla ja samalla saa hyödynnettyä miedon lämmön pataruokien valmistuksessa.
Keittiömestari kertoi, että työpaikalla pataruoat maistuvat. Mutta moni kokee, että pataruokien teko on työlästä ja aikaa vievää nyhräämistä, eikä tämän vuoksi kotona sen valmistamiseen ryhdytä. Tämä väärin käsitys täytyy korjata. Ensinnäkin uuni hoitaa siitä suurimman osan kun ruoka hautuu siellä pari kolme tuntia ja pataruoan voi tehdä etukäteen valmiiksi, jos on vaikka vieraita tulossa syömään. Voi keskittyä sitten täysillä seurustelemaan ja hyvään ruokaan.
Niinpä päätettiin järjestää pata- ja keittolauantai la. 18.2 Hyvätuuli highland myymälässä ja tarjota pieniä maistiaisia padasta. Tule maistamaan pataa ja keittoa sekä keskustelemaan alan harrastajien kanssa.
Eilen veroilmoitusta tehdessä huomasin ikkunasta kun kaksi sonnia käveli rauhassa ihan tuvan rappusten eteen ja käänsivät ”kuppeet” aurinkoon päin ja alkoivat märehtiä silmät kiinni. Arvelin, että veräjän vieressä on tullut eri mielisyyttä siitä kenellä on oikeus seistä missäkin kohtaa ja kun riitaa ratkotaan, niin aitaa kaatuu. Kävin saattamassa sonnipojat laitumelle ja korjasin veräjän.
Talven pakkasjakso on meneillään ja isolla siitossonnilla on aikaa mietiskellä ja tuumailla tulevia.