Artikkeli on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vierasyliö-palstalla 2.4.2014

Vuonna 2008 Suomessa aloitettiin uusi kotieläintilojen tukimuoto, eläinten hyvinvointituki. Tuottajat ovat ottaneet tukijärjestelmän aktiivisesti käyttöön. Tuen suosio on yllättänyt myös päättäjät, koska tukeen varatut varat ovat loppuneet kesken. Euromääräisesti eläinten hyvinvointitukea maksetaan enemmän kuin luomu-tuotannon tukea. Tulevalla ohjelmakaudella varojen painopistettä ollaankin muuttamassa ja tuotantoeläinten hyvinvoinnin tukemiseen on budjetoitu Suomessa 458 M€. Summa on noin 6,5 % koko maaseutuohjelman rahoituksesta.

Tuen ajatus on hyvä: tukea maksetaan eläinten hyvinvointia lisäävien, lainsäädännön minimin ylittävien käytäntöjen osittaiseen rahoittamiseen.  Parhaillaan laaditaan tuen säädöksiä käynnistyvälle ohjelmakaudelle.

Eläinten hyvinvoinnin puolesta tehtävässä työssä olemme näin hyvässä alussa. Tuottajat ovat käynnistäneet toimenpiteitä, tutkimusta hyvinvoinnista tehdään ja asiasta käydään vilkasta kansalaiskeskustelua. Hyvinvoinnin tuotteistaminen on kuitenkin Suomessa vielä hyödyntämättä.

Hyvinvoinnilla lisäarvoa

Verrataanpa eläinten hyvinvoinnin taloudellista tukemista luomu-tuotannon järjestelmään: luomua tuetaan. Sitä myös kehitetään ja säännösten noudattamista valvotaan. Mutta ennen kaikkea luomua myydään.

Vähittäismyynnissä olevat luomutuotteet on merkittävä luomulainsäädännön mukaisilla tunnuksilla. Kuluttajalla on siis mahdollisuus valita tavanomaisen ja luomutuotetun tuotteen välillä, mikäli molempia sattuu myynnissä olemaan.  Tätä valinnanmahdollisuutta ei kuluttajalla ole hyvinvointituella tuotettujen elintarvikkeiden, eikä eläinten hyvinvoinnin lisäarvon suhteen.

Kansalaiskeskustelussa luomusta puhutaan monesti myös hyvinvointikeskustelun yhteydessä. Peltoviljelyn osalta ilmaisut luonnonmukainen  tai luomu ovat kuvaavia, koska tuotannossa pyritään hyödyntämään luonnon omia prosesseja. Kotieläintuotannossa luomusäädökset keskittyvät pääosin eläinten ruokintaan, tuotantokäytäntöihin sekä tuotantotilojen olosuhteiden ja mitoituksen määräyksiin.

Luomusäädökset antavat mahdollisuuden parempaan eläinten hyvinvointiin. Se onkin ainoa selkeästi sertifioitu ja valvottu järjestelmä lainsäädännön minimin ylittävistä käytännöistä. Ongelma on järjestelmän mustavalkoisuus. Jos yksikin edellytys kokonaisuudesta puuttuu, tuote ei ole luomua.

Esimerkkejä maailmalta

Eläinten terveyteen ja tuotantokykyyn liittyvää tutkimusta on tehty koko tehomaatalouden ajan. Parhaillaan tähän tietoon liitetään eläinten hyvinvointitutkimuksen tuottamaa eläinlajikohtaista tietoa hyvinvointia parantavista ratkaisuista ja menetelmistä. Puuttuu vain järjestelmä, jossa kuluttaja saisi informaation yksittäisen tuotteen sisältämistä lajinmukaisista hyvinvointitoimista.

Maailmalta löytyy ainakin Global Animal Partnership-organisaatio, jonka tuotteistama 6-portainen tuotantoeläinten hyvinvointiluokitus on käytössä ainakin Whole Foods-ketjussa Yhdysvalloissa. Esimerkiksi ykköstasolla eläimiä ei saa pitää häkeissä, kolmostasolla eläimet pääsevät säännöllisesti ulos ja korkeimmalla 5+ tasolla eläimet kasvatetaan syntymästä kuolemaan samalla tilalla.

Euroopasta kansallisia merkintäjärjestelmiä löytyy ainakin Freedom Food Iso-Britanniasta ja Beter Leven Alankomaista.

Järjestelmät koostuvat helposti omaksuttavasta kuluttaja-aineistoista nettisivustoineen, tarkoista tuotantovaatimuksista sekä ulkopuolisen ja riippumattoman tahon suorittamasta valvonnasta. Monessa järjestelmässä on useita portaita. Tilat itse päättävät, mille tasolle järjestelmässä haluavat. Portaat mahdollistavat hyvinvoinnin huomioivan tuotannon kehittämisen tilan luontevien mahdollisuuksien mukaisesti.

Eläinten hyvinvoinnista kerrottava kuluttajalle

Minkä organisaation alaisuudessa toiminta voisi Suomessa käynnistyä?  Voisiko merkintä perustua ainoastaan eläinten hyvinvointituen ehtoihin? Ongelmaksi tässä muodostuu valvonta, joka tuen osalta perustuu otantaan.  Tuotteelle lisäarvoa tuottavan järjestelmän valvonnan tulee koskea kaikkia toimijoita säännöllisin väliajoin. Voisiko valvonnassa käyttää samoja asiantuntijoita kuin luomuvalvonnassa?

Yhden hyvinvointimerkin alaisuudessa tulisi olla tuotantovaatimukset kaikille tuotantoeläimille. Merkki toimisi jalostajien oman tuotemerkin sekä mahdollisten luomu- tai laatujärjestelmätunnusten rinnalla kertomassa tuotteeseen sisältyvästä hyvinvoinnin lisäarvosta.

Eläinten hyvinvointi kiinnostaa kuluttajia kasvavassa määrin. Huolellisesti toteutettuna tuotantoeläinten hyvinvoinnin tuotteistamisella on selkeä tilaus myös markkinoinnin näkökulmasta. Toiminta voisi käynnistyä luontevimmin suoramyyntitilojen ja pienjalostajien tuotantoketjuissa.  Käynnistyttyään järjestelmän tulisi kuitenkin olla kaikkien tuottajien ja jalostusketjujen käytettävissä.

Kuluttajille annettava mahdollisuus valita

Eläinten hyvinvointiin keskittyvillä tiloilla tulisi olla oikeus, ja tukijärjestelmän myötä kenties myös velvollisuus, erottua muusta tuotannosta. Kuluttajilla tulisi olla mahdollisuus äänestää ostokäyttäytymisellään eri tuotantotapojen välillä. Kuinka nämä lähtökohdat saadaan kohtaamaan niin, etteivät lisäkustannukset kertaudu tuotantoketjun jokaisessa portaassa?

Eläimen hyvinvointi muuttuu teurastamon alkupäässä aineettomaksi hyödykkeeksi, jonka lisäarvo syntyy kuluttajan ostopäätöksen yhteydessä. Logistisesti lisäarvo voisi ohittaa perinteiset jakelujärjestelmät ja hyvinvoinnin kauppasopimus voisi syntyä suoraan tuottajan ja kuluttajan välille. Haluttaessa tällainen toimintamalli mahdollistuu alkuperämerkintöjen ja kauppojen tietojärjestelmien kehittämisen myötä.

Esko Rissanen
Hyvätuuli Highland