Kädet pystyssä

Istuimme koko tiistaipäivän Arton ja Eskon kanssa nenät vastakkain kehittämispalaverissa ja veimme jo paljon pohdittuja kehittämisjuttuja eteenpäin. Jos yhdeksältä aamulla aloittaa on iltapäivällä kahden aikaan jo rättiväsynyt. Sisätyö on ulkoilmaihmiselle rankkaa.

Poikima-aikaan on vielä reilu kuukausi. Perjantaina löysin laitumelta pienen pienen kuolleen vasikan alun. Edellisenä yönä syntynyt, tosin vajaa parikuukautta liian aikaisin. Kaikin puolin valmiin näköinen, mutta liian pieni elolle eestymään. Kevät aurinko lämmittää, seison haikeana pellolla pieni kuollut vasikan alku edessäni. Neljä lehmää, ikään kuin lauman edustajat, tulee matkan päästä katsomaan tapahtunutta. Nuuhkaisevat, hetken seisovat, ymmärtävät ja samalla jättäen hyvästit palaavat muiden luo.

Muistuu mieleen kun joskus pojan kanssa olimme laitumella valitsemassa sonneja seuraavaan teurastukseen, niin hän sanoi, että näiden eläinten henki on meidän käsissä. Näinhän se tavallaan on.

Mutta joskus on meidänkin nostettava kädet pystyyn.


Jaa tämä sivu sosiaalisessa mediassa:


    Comments are closed.



    « Mene takaisin edelliselle sivulle