Komission uuden luomuasetusluonnoksen yhtenä tavoitteena on vastata luomutuotannon määrän kasvamiseen. Yhtenä keinona on vaatimus maatilan koko tuotannon luonnonmukaisuudesta. Jos tilan pellot ovat luomussa, tulisi tilan eläintuotannon myös kuulua luomuvalvontaan.

Luomulihantuottajana näen linjauksen siinä mielessä oikeana, ettei tavanomaisen karjatuotannon kannattavuutta tulisi tukea luomutuen kautta.

Kuitenkin luomuviljely soveltuu erittäin hyvin karjatuotannon yhteyteen. Ravinteiden kierrättäminen nurmilta karjan kautta rahakasveille on yksi luomun lähtökohdista. Jos tilan olosuhteet eivät sovellu luomueläintuotantoon, kokotilan vaatimus rajoittaa myös myyntikasvien luomutuotantoa. Tulevaisuudessa kaikkia keinoja ravinteiden kierrätyksen tehostamiseksi tulisi kehittää ja tässä luomu-tuotanto on yksi kehitettävä toimintamalli.

Luomusäädökset poliittisia kompromisseja

Luomu on koko yhteisön laajuisesti lainsäädännön tasolla säädelty tuotantokokonaisuus.

Luomusäädöksiin on poliittisen käsittelyn myötä leipoutunut ristiriitaisuuksia. Luomu yrittää olla yhtä aikaa kemikaalitonta, mahdollisimman luonnollista ja eläinten hyvinvointiin panostavaa tuotantoa. Tavoitteet ovat osin keskenään ristiriitaisia.

Esimerkkinä näiden tavoitteiden ristiriitaisuudesta käy luomueläinten seleeniongelma. Ongelma syntyi, kun hiiva päätettiin sisällyttää maatalousperäiseksi tuotteeksi. Syynä tähän lienee ollut luomuoluen raaka-aineiden luomuvaatimusten kiristäminen. Seleeniin tämä liittyy siten, että orgaaninen seleeni tuotetaan hiivan avulla ja tähän tarkoitukseen soveltuvaa kasvualustaa ei ole luomusäädöksiin soveltuvana saatavissa. Näin orgaanisen seleenin käyttö muuttui luomusäädösten mukaan mahdottomaksi. Epäorgaanista seleeniä kyllä voi käyttää, mutta se imeytyy eläinten ruoansulatuksen kautta huomattavasti orgaanista seleeniä huonommin.

Suomen seleeniköyhässä maaperässä seleenilisäys on hoidettu vuosikymmeniä lannoitteisiin lisätyllä seleenillä. Luomupeltoihin ei keinolannoitteita käytetä, joten seleenin tarve korostuu. Seleenin puutos aiheuttaa lihasrappeumaa, joka on piilevänäkin mitä suurin eläinten hyvinvointia heikentävä tekijä.

Luomusäädöksiin liittyvä vaatimus eläinten sairauksien hoidosta ensisijaisesti homeopaattisin hoidoin jakaa mielipiteitä. Ihmisten homeopaattisten hoitojen vaikuttavuus on tutkitusti riippuvainen hoidettavan uskosta hoidon tehoon. Uskovatko eläimet näihin hoitomuotoihin? Onneksi ainakin oman kokemuksen mukaan tämä säädös on jäänyt Suomessa aika kuolleksi kirjaimeksi. Ainakaan yksikään tarkastaja ei ole minulta homeopatian perään kysellyt. Kuitenkin säädösten tulisi vastata todellisuutta, joten viittaukset uskomusasioihin tulisi poistaa luomusäädöksistä.

Luonnonmukaista ja lajinmukaista tuotantoa

Itse jakaisin koko luomujärjestelmän kahteen osaan, luonnonmukaiseen kasvituotantoon ja lajinmukaiseen eläintuotantoon.

Kasvituotannon osalta luomuviljely olisi kemikaalitonta ja valvottua tuotantoa niinkuin nykyisinkin.

Eläintuotannossa luonnonmukaisuus ei toimi. Luonto on liian tuhlaileva ja julma, eikä luonnon omat sääntelyjärjestelmät kuitenkaan toimi tuotantoympäristöissä. Tuotannon tavoitteeksi tulee asettaa kunkin eläimen lajinmukaiset tarpeet. Kotieläintuotanto tulisi siirtää kokonaan erilliseen lajinmukaisen tuotannon järjestelmään. Tähän tulisi yhdistää nykyisen luomujärjestelmän eläinten hyvinvointiin liittyvät säädökset, nykyisin erillisen eläinten hyvinvointituen säädökset ja tukivarat sekä kokonaan uutena lajinmukaisen tuotannon valvonta-ja merkintäjärjestelmä.

Eläintuotannon eriyttäminen luomusta omaksi lajinmukaisen tuotannon järjestelmäksi loisi niin maatiloille kuin kuluttajille uusia valinnanmahdollisuuksia.

Parhaillaan komission käsittelyssä olevassa Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelmassa eläinten hyvinvoinnin tukeen on varattu 458 miljoonaa euroa. Tuki varmasti parantaa eläinten oloja järjestelmään sitoutuneilla tiloilla, mutta koska minkäänlaista eläinten hyvinvoinnin merkintäjärjestelmää ei ole käytössä, tuella ei saada yhtään lisäarvoa tuotteiden hintaan.

Lajinmukaisen tuotannon merkintäjärjestelmän myötä kuluttaja voisi äänestää ostokäyttäytymisellään erilaisten tuotantotapojen puolesta. Markkinoilta saatava lisahinta kannustaisi entistä suurempaa osaa karjankasvattajista parantamaan eläinten olosuhteita.

Luomua ja lajinmukaista tuotantoa tulisi voida harjoittaa toisistaan riippumatta, tai sitten kuningaslajina molempia. Kasvituotteissa näkyisi nykyinen luomutunnus, eläintuotteissa joko lajinmukaisen tuotannon tunnus tai molemmat tunnukset rinnan, mikäli eläinten ruokinta on hoidettu luomurehulla. Näin erilaiset maatilat voisivat hyödyntää
sekä tukijärjestelmien että markkinoiden tuotot tilan olosuhteisiin nähden parhaalla tavalla.

Lakisääteisten eläinrekistereiden käyttöä kehitettävä

Suomessa on käytössä lakisääteiset eläinrekisterit, joita ylläpidetään tarttuvien eläintautien varalta. Jokainen eläin merkitään ja rekisteröidään järjestelmään. Jokainen eläinten pitopaikka rekisteröidään ja jokainen eläimen siirto pitopaikasta toiseen rekisteröidään. Järjestelmien kehittämisellä näitä rekistereitä voisi hyödyntää myös tuotannon dokumentointijärjestelmänä. Näin nykyisestä välttämättömästä vaivasta voisi kehittyä tuotannon lisäarvoa tukeva työkalu.

Eläimen luomu-status tulisi kuulua eläinrekisterissä ylläpidettäviin tietoihin. Teurastusta edeltävässä rekisterikyselyssä teurastamo ja tarkastuseläinlääkäri saisivat tiedon eläimen luomu-statuksesta. Eläinrekisteriä voisi hyödyntää myös luomun siirtymäaikojen laskennassa. Eläinten pitopaikkarekisteriin tulisi lisätä pitopaikassa toteutuvat lisäarvotekijät: kuuluuko pitopaikka luomu-valvontaan, toteutetaanko pitopaikassa eläinten hyvinvointitoimenpiteitä, millaisia valvontatoimia pitopaikkaan on suoritettu ja millaiset valvontatulokset ovat. Rekisteriin tulisi voida liittää myös viranomaistarkastusten ulkopuolisia laatujärjestelmiä ja niihin liittyviä sertifiointitarkastustietoja.

Riskiarvioon perustuvan luomuvalvonnan kohdistamisessa rekisteristä voisi suorittaa ristiintarkastuksia. Tarkastuksia voitaisiin kohdistaa eri lähteistä rekisteriin tulleiden tietojen epäselvyyksiin. Näin toteutettu valvonta ei kuormittaisi turhaan maatiloja.

Myös luomutilastointi saisi uuden työvälineen, teuraspainothan rekisteriin kirjataan jo nyt teuraspalkkiojärjestelmän vuoksi.

Suomessa elintarvikkeiden jäljitettävyys on huippuluokkaa. Rekisteritietojen hakupalvelujen kehittäminen tuotteiden jäljitettävyystiedon perusteella parantaisi tuotannon läpinäkyvyyttä ja avaisi mahdollisuuksia lisäarvokauppaan. Tästä kirjoitin aiemmin digitalistalisteissa.

Lähilihan tuotannossa teurastus on pullonkaula

Isot teurastamot eivät usein rahtityötä tee ja pienet karttavat kaikkea ylimääräistä paperityötä, kuten luomuvalvontaa.

Ratkaisu voisi olla lihantarkastusmaksun poistaminen luomueläimiltä, jolloin luomueläimen teurastamisesta tulisi pienlaitoksille edullisempaa. Koska lihantarkastuksen järjestämisestä säädetään yhteisön asetuksella, tämä luomutuotannon kilpailukykyä tukeva toimenpide tulisi liittää parhaillaan työn alla olevan elintarvikkeiden valvonta-asetuksen 854/2004 uudistukseen.

Esko Rissanen
Hyvätuuli Highland