Osa lihantuottajista kehittää toimintaansa lähiruoka-ajattelun suuntaan ja kuluttajat palkitsevat toiminnan suuntaamalla ostokäyttäytymistään uudelleen. Lukuisat kehittämishankkeet, hallituksen lähiruokaohjelman johdolla, yrittävät nostaa lähiruoan saatavuutta ja haluttavuutta.

Lähiruokatoiminnan kasvu tuo esille myös uusia ongelmakohtia. Aiemmat, pelkkään toiminnan tehokkuuteen ja tuotantomäärien maksimointiin tähdänneet tuotanto- ja jalostusketjut eivät vastaa kuluttajien käsitystä lähiruoasta. Tarvitaan lyhyempi toimitusketju.

Lähilihan markkinointiin tarvitaan toimiva, paikallinen ketju teurastukseen ja lihanleikkuuseen. Toiminnan kannattavuus edellyttää myös lähes poikkeuksetta jonkinlaista jatkojalostus- ja pakkaustoimintaa. Ketjussa teurastus on kriittisin vaihe; lähiruoan käsite ja eläinten hyvinvointiseikat puhuvat mahdollisimman lyhyen teuraskuljetuksen puolesta. Suuret teurastamot pystyvät tuottamaan tällaisia lähipalveluita vain pieneen osaan maata ja niiden motivaatio yhteistyöhön pienten lähiruokatoimijoiden kanssa lienee vähäinen.

Olemassaolevien pienteurastamoiden kapasiteetti vaikuttaa teurasruuhkista päätellen olevan täydessä käytössä. Uusia laitoksia on uutisten mukaan suunnitteilla ja rakenteilla.

Alan kehittymistä rajoittaa nähdäkseni kaksi seikkaa: pienteurastamon määritelmä ja vaatimukset teurasjätteen käsittelylle. Näistä ainakin pienteurastamon määritelmä ja siitä seuraavat lihantarkastuksen kulut ovat kansallisella tasolla säädeltyjä asioita.

Pienteurastamo määritellään MMM:n asetuksessa 1369/2011. Vuodessa pienteurastamossa saa teurastaa enintään 1000 teurasyksikköä ja viikossa enintään 20 teurasyksikköä. Yksi teurasyksikkö muodostuu yhdestä naudasta tai hevosesta, viidestä siasta tai kymmenestä lampaasta tai vuohesta. Pienteurastamossa lihantarkastuksen hoitaa oman toimensa ohella Eviran määrämä eläinlääkäri. Yleensä hän on joko kunnaneläinlääkäri tai jossain suuremmassa laitoksessa työskentelevä tarkastuseläinlääkäri.

Se, että pienteurastamon maksimikapasiteetti säädellään sekä vuosi- että viikkotasolla, aiheuttaa haasteita toimijoille ja etenkin meille rahtityötä tarvitseville asiakkaille. Laitoksen käyttöasteen suurentaminen, esimerkiksi siirtymällä kahteen työvuoroon, ei ole mahdollista edes sesonkien yhteydessä. Liikevaihto syntyy teurastettujen kilojen mukaisesti, teurasyksiköt eläinten lukumäärän mukaisesti. Tämä johtaa suurempien teuraiden suosimiseen ja esimerkiksi poistettavien emolehmien teurastuksen viivästymiseen. Nautateurastusten suhteen joulu on vaikein sesonki, kun kaikki kapasiteetti käytetään kinkkujen tuotantoon.

Lähilihaketjun vahvistamisessa hallinnon kehittäminen voisi olla kaivattu sysäys alan kehittymiselle. Säädösten tarkentaminen toimintaa tukevaksi ja niiden yhdenmukainen tulkinta eri viranomaisessa olisivat ensimmäinen askel.

Tukisiko hallinnollisten maksujen alentaminen paremmin alan kehittymistä kuin investointituet seinien rakentamiseen?

Esko Rissanen
Hyvätuuli Highland