Kirjoitus on julkaistu useamman Väli-Suomen Sanomalehden mielipide-palstalla tammikuussa 2013

Suomen hallitus hyväksyi 9.1.2013 linjauksen luomutuotannon määrän merkittävästä lisäämisestä, lähiruoan tuotannon monipuolistamisesta ja pienimuotoisen elintarvikejalostuksen mahdollisuuksien parantamisesta. Hallinnossa toimeen käydään lähi- ja luomuruoan kehittämisohjelmien kautta.

Luomutuotteiden kysyntä on kasvanut tuotantoa nopeammin. Vuosittain myynnin arvo on kasvanut useita kymmeniä prosentteja, vaikka kaikissa tuoteryhmissä kysyntään ei pystytä vastaamaan. Luomutuotteet koetaan terveellisempänä vaihtoehtona ja tuotanto puolestaan ympäristöä vähemmän kuormittavana toimintana. MTT:n tutkimusten mukaan luomutilojen kannattavuus on keskimäärin parempi muuhun tuotantoon nähden.

Lähituotteilla on kysyntää ja sen positiiviset arvot paikallistalouteen ymmärretään. Myös lyhyiden kuljetusten pieni ympäristökuormitus sekä paikallisen toimijan luotettavuus puhuvat lähituotteen puolesta. Lähiruoan osalta tutkittua tietoa on vähän, koska luomun tapaan yksiselitteistä lähiruoan määritelmää ei ole.

Kaikki palaset tuntuisivat olevan kohdallaan, jotta luomu- ja lähituotanto lähtisi voimakkaaseen kasvuun.

Miksi näin ei kuitenkaan ole?

Tehomaatalouden aikakaudella viljelijän osaksi on muotoutunut raaka-aineen tuottaminen. Tärkeintä on ollut tuotannon määrä. Kannattavuuteen on voinut vaikuttaa lähinnä kustannusten hallinnalla. Jalostavan teollisuus on myllyttänyt kaiken tuotannon yhteen, kasvottomaan tuotteeseen, jonka mitattava laatu on varmasti korkeatasoinen, mutta tuotteeseen liitettävät arvot ovat ohuet. Tällaisen tuotteen ostopäätöksen tärkein syy on valitettavan usein hinta. Tuotteen arvoja ei vielä riittävästi ymmärretä ostopäätöksen perusteiksi. Kun tuotanto ja kulutus pysyvät kaukana toisistaan,  myös ketjussa liikkuva raha hupenee siihen välille.

Onko viljelijöillä uskallusta siirtyä totutuista, mutta kannattamattomiksi muuttuneista jakelukanavista uusiin lyhyisiin toimitusketjuihin? Onko uskallusta asettua oman tuotantonsa markkinamieheksi ja kertoa, kuinka tuote on tuotettu?

Luomutuotanto on ensimmäinen määritelty ja valvottu kokonaisuus jossa tuottaja, jalostajan ja myyjän ohella, antaa yksiselitteisen lupauksen kuluttajalle. Riippumaton valvontajärjestelmä ylläpitää luottamuksen annettuun lupaukseen. Ajattelutavan muutos on suuri ja se on varmasti suurin yksittäinen hidaste tuotannon lisääntymiselle.

Lähiruoka tarvitsee selkeän säännöstön. Nykyinen käsitteen ympäripyöreys syö koko ajatuksen uskottavuuden. Hallituksen lupaaman lähiruoan kehittämisohjelman tulee ottaa kantaa siihen, kuka ja kuinka käsite säännellään ja valvotaan. Tämän työn avainasemassa ovat nykyiset lähiruokatoimijat, joiden tulee ottaa johtajuus käsitteen määrittelyssä.

Tietoyhteiskunta avaa tuotannon taustat kuluttajien tarkasteltaviksi. Tämä luo uuden haasteen myös tuottajille. Onko viljelijöillä halua vastata tähän haasteeseen ja siirtyä palvelemaan kuluttajia teollisuuden sijaan?

Esko Rissanen
Luomukarjan kasvattaja ja Hyvätuuli Highland Oy:n toimitusjohtaja
Pieksämäki