Tärkeintä on hyvä kotikasvatus!

Anne huusi, että haikkusonnit tepastelee pihan poikki kylälle päin. Jaakko oli juossut ikkunaan ihmettelemään ja todennut, että ei tuo tepastelulta näytä kun karvat hulmuten painavat menemään. Soittivat minulle myymälään ja kyselivät mitä tehdään kun sonnipojat häippäsivät omin lupineen kevätlenkille. Sovittiin, että soittavat Eskolle ja Artolle niin tulevat apuun. Samalla jo muistinkin, että minulta taisi jäädä aamulla veräjä auki kun kävin sonnit syöttämässä. Ajattelin mielessäni, että tästä kuullaan vielä.

Jaakko oli mennyt katsomaan, mistä kohtaa sonnipojat olivat karanneet ja huomannut auki olleen veräjän. Samalla takaa oli kuulunut vaimea kumina, joka voimistui koko ajan. Sonnit olivat vaihtaneet suuntaa ja tulivat täyttä laukkaa takaisin maisema sarvea ja hulmuavaa karvaa täynnä. Jaakko oli pinkaissut tieltä sivuun ja sonnipojat paineli avoimesta veräjästä takaisin pellolle.

Arto ja Eskokin olivat tulleet paikalle, kun Jaakko ihmetteli mikä sai lauman palaamaan takaisin omin päin. Oliko naapurin koirat haukkuneet ja sitä säikähtäneet? Arto tuumasi, että vai olivatko vain nähneet naapurin isännän.

Hyvän tuulisina tulivat Esko ja Arto myymälässä käymään, eivätkä kovin minua moittineet auki jääneestä veräjästä, ymmärsivät varmaan, että heiltäkin voi iän myötä unohtua veräjä auki. Kotona pojat kyllä nauttivat tilaisuudesta kun pääsivät kuittailemaan.

Tärkeintä on hyvä kotikasvatus meille kaikille pojille!

 

Matti Kauhanen



Comments are closed.



« Mene takaisin edelliselle sivulle