Kirjoitus on julkaistu hieman lyhennettynä Helsingin Sanomien pääkirjoitusten Vieraskynä-palstalla 2.1.2013.

Maatalous, erityisesti lihantuotanto on kriisissä. Kustannukset nousevat vääjäämättä niin tuottajilla kuin koko jalostusketjussa. Koska raha liikkuu ketjussa päinvastaiseen suuntaan, on ketjun loppupäässä kulujen kattaminen kenties helpompaa. Viljelijälle jää käteen vain jakojäännös, jos sitäkään. Kuinka tähän pisteeseen on tultu?

Kaupan keskittymistä kritisoivat lähes kaikki. On totta, että kaupan osuus elintarvikkeen hinnasta on kasvanut. Mutta onko se oikeastaan kaupan vika, jos se on hoitanut oman osuutensa kannattavaksi? Kaupan toimialaa oppii kummasti ymmärtämään, kun itse perustaa sellaisen. Ei ole lainkaan yksinkertaista saada kysyntää ja tarjontaa kohtaamaan. Elintarvikkeissa toimitaan virheettömyyksien markkinoilla, jossa pieninkin epäily laadussa johtaa armottomasti tuotteen hylkäämiseen.

Tuottajien omistamat osuuskunnat ovat onnistuneet hukkaamaan tilityskykynsä. Suurten keskusliikkeiden ostajat osaavat kilpailuttaa tuotteiden toimittajat. Osaltaan asiaa pahentaa elintarvikkeisiin liittyvä paradoksi; jalostusasteen nosto parantaa lähes aina säilyvyyttä, joka taas altistaa tuotteen laajempaan, jopa kansainväliseen kilpailuun. Usein parhaan kannattavuuden tuottaa tuore, lähes jalostamaton tuote. Kilpailu käydään siitä, kuka toimittaa tuon kannattavimman tuotteen. Hävinneet jalostavat tuotteensa pidemmälle. Tarvitaan päällekkäisiä tuotantolinjoja aivan turhaan.

Lihantuottajaosuuskunnat näyttävät olevan menneen vuosisadan menestystarina. Siitä osuustoiminnan tasapuolisuuden ihanteesta, jonka mukaan heikoimmallekin tarjotaan menestyksen mahdollisuus, on jäljellä enää vain sen käänteinen puoli; kurjuuden tasapuolisuus.

Kuinka karjankasvattajien tuotanto on kehittynyt?

Tiloilla on uskottu suuruuden ekonomiaan. Pienet tilat ovat lopettaneet toimintansa ja jäljelle jääneet kasvattaneet tuotantoaan voimakkaasti. Tuotannon rahoittajilla, viranomaisia myöten, on yksi ainoa näkemys kannattavan tuotannon laajuudesta. On asetettu minimimäärät hehtaareille ja eläinmäärille, joilla voi tuottaa kannattavasti. Näiden keinotekoisten rajojen alle jäävät tilat saavat olla oman onnensa nojassa, niiden kehityksestä tai tuottavuudesta ei olla kiinnostuneita. Neuvonnassa on takerruttu suuruuden kumartamiseen. Johtoajatuksena lienee ollut tuplata tuotannon määrä aina, kun kate on puoliintunut. Tällainen kehittäminen onnistuu muutamilta tilallisilta, mutta ei kaikilta. Nyt aletaan nähdä kehityssuunnan nurjat tulokset; loppuun palaneet viljelijät ja pahimmillaan heiltä hoitamatta jääneet karjat.

Kuinka moni itseään yrittäjänä pitävä karjankasvattaja on ulkoistanut yrittäjyyden tärkeimmän tunnuspiirteen, hinnoittelun, jonnekin yrityksensä ulkopuolelle? Uskotaan, että hinnoittelu hoituu, kunhan äänestää muutaman vuoden välein osuuskunnan vaaleissa ja muistaa maksaa tuottajayhdistyksen jäsenmaksun. Voihan hinnoittelun näinkin hoitaa, mutta onko tulos tyydyttävä?

Juuri nyt kulut ovat karanneet niin tuottajilta kuin jalostajiltakin. Karjankasvattajan näkökulmasta on tosiasia, että nykyisestä jalostus-jälleenmyyntiketjusta ei pysty saamaan kannattavan tuotannon edellyttämää hintaa.

Onko sitten olemassa vaihtoehto?

Tuottajaosuuskunnista jo yli vuosikymmen sitten eronneena karjankasvattajana täytyy ihmetellä sitä vaihtoehdottomuuden käsitystä, joka maataloustuotteiden markkinointiin liitetään.

Itse aloitin tuotannon suunnittelun aivan toisesta päästä. Asetin tavoitteen, sen euromäärän, jolla tulee toimeen. Sitten tuotannon suunnittelu toteutettiin yksikköhinnan, tuotantomäärän ja tarvittavien investointien välillä. Suurempi tuotantomäärä tarkoittaa lisää työtä tai suurempia investointeja ja kasvaneita riskejä. Kääntäen taas pienempi tuotantomäärä vaatii korkeamman yksikköhinnan saavuttamisen.

Takaperin suoritettu kannattavuuslaskenta, jossa maatilan tulostavoite pidetään vakiona, mutta tuotannon määrää pyritään pienentämään, tuottaa mielenkiintoisia tuloksia. Investoinnit pienenevät. Työmäärä pienenee. Ajatus siirtyy määrästä laatuun ja laadusta tuotteen haluttavuuteen. Haluttavan tuotteen kera on helppo siirtyä suoramyyntiin. Tällöin yksikköhinta voi olla moninkertainen pelkkään raaka-aineen tuotantoon verraten.

Kannattavuuteen tuo suurempi yksikköhinta toki vaikuttaa, tottakai. Mutta yksittäisellä tilalla paljon enemmän siihen vaikuttavat ne tekemättä jätetyt investoinnit. Säästettyä euroa kun ei tarvitse koskaan ansaita uudelleen.

Vaihtoehtoisten jalostus- ja markkinointiketjujen syntyminen on kasvava trendi. Osa kuluttajista on valmiita käyttämään enemmän vaivaa ja rahaa ruokansa hankintaan, kunhan tuotannon ja tuotteiden arvot vastaavat heidän arvomaailmaa. Luomu ja lähiruoka sisältävät jo vakiintuneempia arvoja, mutta pienissä yksiköissä on mahdollista tuotteistaa lisää erilaisten kuluttajien haluamia erityisarvoja.

Yksittäisen tilan kohdalla tuotannon arvoketjun pidentäminen pitää kokonaisuuden kuosissa; määrän kohtuullisena ja sitä kautta työn määrän ja toiminnan riskin siedettävänä. Toki osaaminen tulee sitten olla laajempaa. Osaamisen hankkiminen on kuitenkin kannattava investointi.

Kansantalouden mitassa tuotantotavoitteen siirtäminen pois määrällisestä tavoitteesta voi olla kannattavaa. Eettisiä ja ympäristöarvoja kunnioittava, määrältään pienempi mutta kannattavampi ja haluttavampi tuotanto on vaihtoehto nykyiselle, jopa voimakkaasti tuettuna kannattamattomalle tuotannolle. Marketeissa myytävät halvat elintarvikkeet ovat enenevässä määrin tuontitavaraa, mutta rinnalle syntyy ja kasvaa uudenlainen, kuluttajan arvovalintoja kunnioittava lähituote.

Määrän maksimointiin perustuvalla tuotannolla emme näissä luonnonolosuhteissa pärjää. Sen sijaan tuotantomme vahvuuksiin ja arvoihin perustuvassa tuotteistamisessa voimme olla parhaita. Siirtyminen uudenlaiseen ajattelu- ja arvomaailmaan voi olla monelle tilalle toiminnan elinehto. Kaikkein parasta kokonaisuudessa on riskien kääntyminen ulkoisista sisäisiksi; omiin asioihin voi vaikuttaa!

Tarvitaan vain tavoite, osaaminen ja toteutus.

Esko Rissanen
Luomukarjan kasvattaja ja Hyvätuuli Highland Oy:n toimitusjohtaja
Pieksämäki