Eräs tuttavani koulunkeittiöstä kertoi, että koulun ruokalassa ruokaa heitetään seinille, jos ei satu mieleistä olemaan. Onko epäonnistuminen tapahtunut koulun keittiössä vai kotona? Miten tähän pitäisi suhtautua?

Nuorena kyllä helposti ylireagoi ja porukan mukana toinen laittaa aina paremmaksi. Ymmärrettävää. Mutta kun tomaatit ja lisukkeet silpastaan seinille, jos maku ei ole se, mihin on totuttu, kääntyy katse kohti kotia. Koulun keittiössä valmistetaan ruokaa niistä raaka-aineista, mihin kyseisen kunnan rahkeet riittävät. Siitä kokit taikovat einestä etehen. Kotona taas voisi harjoittaa hyviä tapoja. Kunnioittaa ruokaa ja ruoan tekijöitä.

Mikä parantaisi ymmärtämystä ruokaan? Aikoinaan, kun neljä muksua tultiin ruokapöytään eikä ruoka ollut mieleistä, äiti sanoi:

”Jos olisi sota-aika niin kyllä söisitte.”

Meistä kakaroista nuorimmainen kokeili kerran tokaisemalla:

”Nyt tarviis se sota jostain taikoa, että maistuis.” Mutta kokeili vain kerran.

Auttaisiko, jos tekijät ja asiakkaat vaihtaisivat paikkaa? Työharjoittelua koulunkeittiössä.

Vaikuttaako nuorten käyttäytymiseen telkkarin kokkiohjelmat? Keittiössä huudetaan, räyhätään ja kiroillaan, aina kiire. Jos ei onnistu, pihalle eväs ja tekijä. Onhan telkkarissa paljon hyviäkin ruokaohjelmia, vaan ei taida nuoria kiinnostaa, kun ei ”räyhätä”

Meidät opetettiin kotona suhtautumaan ruokaan kunnioittavasti. Oli sitten kyseessä perunan istutusta, marjojen tai mansikan keruuta, viljojen kylvöä. Vaikka perunoita oli enemmän kuin tarvittiin, mitään ei olisi saanut heittää pois. Marjat ja mansikat piti kerätä viimeistä terttua myöten talteen. Rukiit ja kauran siemenet lakaistiin peräkärrin lavalta tarkasti talteen. Lava lakaistiin aina puhtaaksi ennen kuin sinne laitettiin jyviä. Kaikki syötiin ja lautaset nuoltiin. Tässä kohtaa säpsähdän, kun huomaan muistuttavani äitiäni!!! Paasaan samoista asioista omille muksuille!

Aika muuttuu, tavat ja tottumukset myös. En jaksa uskoa, että kouluruoka olisi pahaa. Se saattaa vain poikkeaa siitä, mitä kotona syödään.

Maanviljelijänä ja karjankasvattajana minun pitäisi olla suomalaisen lähiruoan puolestapuhuja. Niin olenkin, mutta hyvää ruokaa rakastan.

Pakkaspäivänä tammikuussa

Matti Kauhanen

Hyvätuuli Highland