Kaura lainehtii

Saavun pellon laitaan katsomaan olisiko mahdollista, että onnistuisiko kauran puinti. Tuuli hempeästi hyväilee kauran latvoja.


Pysty kasvusto.

Tosin valvattipesäkkeitä siellä täällä, luomussa se on sallittua ja niitä on opittava sietämään.
Kaura on pahasti tummunut.
Otan muutaman askeleen, pelto tuntuu kantavan tällä kohtaa, pari askelta lisää ja etemmäksi ei tarvitse mennä kokonaiskuvaa hahmottelemaan. Nokian saapas uppoaa muutaman sentin ja vettä on pellolla viisi senttiä.
Muistuu mieleen Loirin kappale: Joka Pojalla On Siivet….kantapäissä. Miten tästä nyt. Poishan nämä kaurat nyt pitäisi saada, onhan ne saaneet ne ennenkin. Kovalla työllä: viikatteella ensin, sitten seipäälle, riiheen raahattu, varstalla varisteltu.
Odotellaan. Sateet eivät vain hellitä, eikä poutaa ole tiedossa.
Isännillä on emännät, jotka kannattelevat huomaamatta jos pellolla upottaa.


Jaa tämä sivu sosiaalisessa mediassa:


    Comments are closed.



    « Mene takaisin edelliselle sivulle